Marjukka Vainio

s. 1953
Hämeenlinna
Marjukka Vainio oli aina ollut kiinnostunut kasveista ja luonnon kiertokulusta. Valokuvissaan hän kuvasi kasvin osia pelkistäen: niiden rakenteiden yksilöllisyyttä ja veistoksellisuutta esille nostaen. Hänen kasvimaailman aiheensa olivat usein omaelämäkerrallisia ja ne viittasivat johonkin kokemukseen tai tunnetilaan. Usein ne kertoivat kaipauksesta, elämän hauraudesta ja lyhyydestä. Anaïs Ninin ajatusta mukaillen: valitsin valokuvan ja metaforan, en siksi että rakastan arvoituksellisuutta ja vaikeatajuisuutta, vaan koska kuva on lähempänä tapaamme kokea asiat syvällä sisimmässämme. Marjukka Vainio esitti usein hauraat kukat leijumassa mustaa taustaa vasten. Alankomaalaisen 1600-luvun maalaustaiteen kukka-asetelmat kuvattiin myös tummaa taustaa vasten. Kukat nähtiin merkkeinä Jumalalta tai niiden lyhyt kukinnon vaihe muistutti ihmisen lyhyestä elämänkaaresta. Tummataustaisissa teoksissaan Vainio oli tavoitellut vaikutelmaa öljyvärin kaltaisesta intensiivisyydestä. Kuvissa, joissa herkät kukat lepäävät hennon harson laskoksien ympäröiminä, hän lähestyi akvarellimaalauksen luonnetta, sen hienostunutta läpikuultavuutta. Marjukka Vainion kuvat henkivät runollista kauneutta. Pienet eleet saavat niissä suuria merkityksiä. Kukan terälehdet lennähtävät tuulen mukana tai ne varisevat hiljalleen kukan ympärille.
Sulje

Hakuehdot

Tyhjennä Hae
 — 
 — 
 — 
 —  euroa
?
Tilattavissa lainaamoon Vapaa lainaamossa Lainattu Myyty Lisää teos kokoelmaan Teos lisätty kokoelmaan